... luonnollinen jatkumo Rambolle. :o) Näille ihanille pörröille kun antaa pikkusormen niin ne vievät koko käden... Kaisin luota vielä kun löytyi terve ja lupaava yhdistelmä, niin homma oli selvä. Halusin toiselta koiralta vähän enemmän harrastusominaisuuksia, koska Rambon kanssa harrastaminen kaatui tietyissä asioissa luonteenpiirteisiin.
Romeo on todella sosiaalinen tyyppi. Se on heti kaikkien kaveri ja sen kanssa on mukava mennä kylään mihin tahansa. Se hyppii, halii ja pusuttelee uudet ihmiset, tulee viereen ja laskee pään polvelle. Jos et vielä siitä tajua alkaa silittää, laittaa se tassunkin polvelle. Jos ei tämäkään auta se nostaa koko yläkropan syliin ja jää siihen makaamaan. Silloin viimeistään saa silitystä!
Romeo on äänekäs. Pikkupentuna meinasi välillä hermo ihan palaa. Kitinää, narinaa, vinkunaa, murinaa... Kun oltiin menossa ulos, kun lenkillä pysähdyttiin, kun tultiin ulkoota, kun aamulla herättiin, kun ruokaa oli tulossa, kun oltiin kuivumassa kylpyhuoneessa jne. Välillä todellakin hermoja koeteltiin. Mutta sanotaan tuossa 7 kk kynnyksellä ääntely hiipui aikas hyvin. Vielä se saattaa esim. ulos lähtiessä vinkua, mutta lopettaa yleensä jo hiljaa-käskystä. Usein teen myös sitä, että mitään ei tapahdu kunnes ollaan hipihiljaa. Esim. ulko-ovi ei aukea tai autosta ei pääse pois. Treenikentällä tosin ääntely jatkuu. Kun ei tehdä mitään, yninä alkaa. Tähän paras lääke on olla huomioimatta. Silloin yninä yleensä lakkaa ja jaloissa kiehnääminen alkaa. Kun tähänkään ei reagoi, koira yleensä rauhoittuu esim. makaamaan ja saa palkan. Saas nähdä saammeko näin häiritsevän ääntelyn vielä lopullisesti kuriin. Viimeisin tokokeemmekin meinasi vallan kaatua tuohon yninään. Se vaan käy liian kuumana. Kunnon pitkä lenkki vapaana ja sen jälkeen esim. tokotreenit niin avot jaksaa keskittyä ilman turhia höpötyksiä.
Romeo on kainalokoira. Ei tarvitse kuin kerran taputtaa sohvaa tai sänkyä ja boing se on kainalossa. Ja siinä se viihtyy pitkään. On jännää, että vaikka koira on todella kiihkeä, kuumuu helposti ja kiihtyy nollasta sataan kolmessa sekunnissa, se jaksaa tuntikausia maata ihan kylki kyljessä sohvalla ja olla silitettävänä. Se vaan tuhisee hiljaa vieressä. Kotona se on siis hyvinkin rauhallinen. Paitsi mitä nyt välillä pistää lelujen kanssa tuulemaan...
Romeo on kaikkea muuta kuin herkkupeffa. Se tiputtaa annetun leikkeleen ensin lattialle ja haistelee läpi ennen kuin maistaa. Siinä missä Rambo söisi paketin meetwurstia, Romeo syö yhden viipaleen. Treeneissä se arvostaa paaaaaaljon enemmän palloa, kuin lihapullaa. Jos pallo on nähty, ei paljon kannata enää lihapullaa yrittää tarjota. Jos ruokaan sekoitat jotain uutta herkkua; esim. kananmunaa, jauhelihaa, mahaa tms. se tutkii ja maistelee hyyyyvin tarkkaan ennen kuin alkaa kunnolla syödä. Silti se kuitenkin ilmaisee nälkäänsä kovaan ääneen ja kiiruhtaa keittiöön kun tietää, että ruokaa on tulossa. Ei ole montaa kertaa jättänyt syömättä; pari kertaa tyttöjen takia ja pari kertaa huonovointisuuden takia.
Romeo on huomionkipeä. Kun huomioi toista, se tulee väliin. Kun katsoo telkkaa, se pistää pään polvelle tai sohvan reunaan ja tuijottaa merkitsevästi. Kun aamulla osoitat heräämisen merkkejä, se on jo pää sängyn reunalla paikalla. Kun treenaat toista koiraa, se huutaa suoraa huutoa haluavansa myös. Mitä tahansa teet, se on mukana uteliaana; josko voisi varastaa vaikka tyhjän limupullon tai takan sytykkeistä munakennon tai auttaa haravoinnissa haravaa jahtaamalla.
Romeo on älyttömän rakas. Se on kainalossa viihtyvä, pusuteltava pehmokoira, jonka kanssa on mukava mennä ja tehdä. Voit olla varma, että se jaksaa vielä lenkin jälkeen juosta läpi agilityrataa ja sen jälkeen tuhista kainalossa autuaan onnellisena. Se on koira, jollaista olen aina toivonut, vaikka itkuja on senkin kanssa itketty milloin piippaamisen takia ja milloin pentuajan tuhotöiden takia. Mutta niin rakas pieni poika se on! Ja perheen "pieni poika" se tulee aina olemaan!
Niinkuin eilisen, mä muistan sen
kun juostii pakoon nauraen
ja se aita me rikottiin,
puhallusputkilla räiskittiin
ja keltsusta pullo pöllittiin
nurkan takana vedettiin poskisauhuja
sun broidilta pöllityistä Malfeista
ja toiveikkaina kollattiin lehtiputskia
jos löytyis vaikka pari urkkia
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään
Sotketaan likkojen lengat ja niiltä vistit pöllitään
ne kiinnostaa niin pirusti, niit on mukava piirittää
no niinhän siinä kävi, mikään auta ei
toi ponihäntänen tyttö multa lopun tolokun vei
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään
No tää samainen poika varttui, karttui kilometritkin
mut järki ei päähän uponnut, ei saanut musta kii
no se menee kuinka menee, turha jarrua kuluttaa
kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään
