Kisattiin kaksi agilityrataa Romeon kanssa Hyvinkäällä tarkoituksena ihan vakavissaan nousta sinne kolmosiin, jotta voidaan sitten keskittyä taas vaihteeksi näyttelyihin ja treenailla rauhassa. Kesäksi sitten voisi vetää tukan alas ja korkatakin ne kolmoset.

Ensimmäinen rata kaatui siihen, että ohjasin radan eri tavalla kuin olin suunnitellut (joo, tiedän...) ja huomasin aita-muuri-putki suoralla aidan kohdalla etten ehdi ohjaamaan putken kauimmaiseen päähän vaan se ehtii sujahtaa siihen lähempään ja väärän päähän, niin kuin se sitten tekikin. Mutta HYLystä huolimatta sikahyvä fiilis jäi; Romeo ei joutunut kyselemään mihin seuraavaksi, rimat pysyivät ja kepit pujotteli loppuun asti. Mahtavaa.

Toinen rata oli sitten omaan silmääni vaikeampi ja sinne lähdettiin vähän sillä asenteelle, että "tällä nyt ei ainakaan nousta" ja jännitys oli lievää. Tehtiinkin sitten hyvää rataa loppuun asti ja nollalla maaliin! Tässä hieno piirros radasta noin niin kuin suuntaa antavasti.

Kollegamme Moccan versio radasta livenä näkyy täällä.

Tässä tullaan maaliviivalle. Mutisin vaan mielessäni *ohjaa tämä viimeinenkin, ohjaa tämä viimeinenkin ja hehkuta vasta sitten!!!!!*.

Pusu kultapojalle!

Jippii, SERT ja ykköspallille!