Onpas taas mukavaa kun ollaan päästy Rambon kanssa takaisin agilityn ihmeelliseen maailmaan. Uuden ohjaajan kanssa ollaan parina viime kertana vain muisteltu lähinnä yksittäisiä esteitä ja tutustuttu toisiimme, koiriimme ja miten kukakin tekee ja mitä.

Kepit ovat olleet yksi suurimmista teemoista. Vähän pelkäsin, että mitähän se Rambo mahtaa niistä muistaa, mutta sinne se kujaan sujahti kuin vettä vaan. Ja vieläpä kapeampaan kujaan kuin mitä ollaan ikinä tehty. Haki myös jopa kulmista oikein sisään! :o) Se kun on sellainen limusiinimallinen otus niin joutui jopa jo pikkaisen "ketkuttamaan" kroppaa kun tuli läpi. Hihii.

A:lla ja puomilla meillä tuskin tulee kontaktiongelmia kun ne tullaan alas tyylillä "tää siis varmaan ihan just kohta romahtaa tää koko juttu tai sitten noi reunat murtuu mun alta. A PU A." On se kyllä niin liikuttava tyyppi.... Tekee kuitenkin vaikka hiiiiiiiveeest pelottaa. Alkuun pelotti kyllä leveämpikin puomi, mutta lopuksi sitä suhattiin jo niin kovaa ettei perässä pysynyt. Että eiköhän meillä ole toivoa. Pussikin oli kaksi ensimmäistä kertaa kauhistus, mutta kolmannella, kun olin menossa taas huutamaan sitä pussin suulle, huusi ohjaaja "Kutsu sitä, kutsu! Se tulee jo!". Ja niinhän se hups vaan pöllähti pian ulos sieltä pussista ihan issesseen. Hiano miäs! :o)

Otettiin sivussa muiden vuoron aikana mm. rengasta, pöytää, pituutta ja takaaleikkausta putkella. Ei ongelmia. Mitä nyt kerran pääsi hyppäämään renkaan kehikon läpi... Äh. Harmi.

Meillä on aina maanantaisin vähän omistajaa liikaa rasittava päivä kyllä... Olen useimmiten ensin töissä 7-15 ja sitten täysillä kotiin, koirat lenkille, treenirepun pakkaaminen ja Ojankoon. Sitten ensin kolme varttia Romeon kanssa tokoilua, jonka aikana Rambo yleensä lenkkeilee vanhempieni kanssa. Sitten kolme varttia taukoa, jonka aikana vaihdan koiraa ja otan Rambon kanssa tokoa (tai Romeon kanssa vähän agilityä mahdollisesti vapaalla kentällä) ja Romeo lähtee lenkille vanhempieni kanssa. Sitten vielä 1,5 tuntia agilityä Rambon kanssa. Ilta on siis vallan mukava, mutta kyllä on aina kiva päästä kotiinkin sen jälkeen... Sänky kutsuu ja kovaan ääneen. :o)

Sain onneksi peruttua Rambon tokokokeenkin 9.5. Nyt on pakko tehotreenata tuota paikalla makaamista. Eilen saatiin hyvä treeni kun viereisellä kentällä treenattiin kolmea bordercollieta ja ne menivät koko ajan hillitöntä vauhtia edes takas ja makuutin Ramboa ihan sen kentän reunassa ja itse seisoin kauempana. Ei lähtenyt, vaikka koirat suhasivat läheltäkin, kovaa ja välillä haukkuen. On niin hankalaa saada kunnon treenejä kun ei ole porukkaa missä treenata. Kyllähän tuo yksin pysyy vaikka maailman tappiin asti maassa. Mutta kun kaverit vierestä lähtee niin se on ollut ongelma....