Matka alkoi perjantaina klo. 22 starttaavalla laivalla ja Virossa oltiin sitten puolen yön aikaan. Ajoimme satamasta samoin tein erinäisten möhkylöiden (Möhküla) läpi kohti Tarttoa ja hotellia. Pimeän, kuraisen ja n. 3 tunnin ajon jälkeen olimme asettuneet hotelliin ja pääsimme nukkumaan siinä 0400 maissa. :o) Aamulla yhdeksän aikaan, kun näyttelypaikalle siirtymistä alettiin pikku hiljaa valmistella, oli olo lievästi sanottuna puulla päähän lyöty. Varsinkin kun tuli useampaan otteeseen kuunneltua käytäviltä sekä ihmisten että koirien haukuntaa. ;o)

 

Matka näyttelypaikalle sujui hyvin, mutta taloksi asettuminen FCI ryhmän kaksi koirien keskelle (ja nyt puhutaan niistä lehmänkokoisista ja helposti suuttuvista…) ei ollut helppoa. Kuolemaa uhmaten majoitimme kuitenkin viisi ”pientä” (vai miten se Kaisi olikaan? ;o) ) koiraamme niiden keskelle, ja ehkä vähän käytävänkin keskelle. Anteeksi vaan kaikki vihaiset virolaiset…

 

Näytelmät menivät kuitenkin hyvin. Kaikki tavoittelemisen arvoinen meni hyviin käsiin (tuloksia voi lunttia Caraydan-sivuilta) ja minulle reissun tärkein tyyppi, eli pikkumies Romeo tuli toiseksi isänsä Lacun jälkeen, joka lisäsi titteliriviään varsin mukavasti tuolla. Onnea pappa! Romeon tulokset ja arvostelut löytyvät sivusta.

 

Suurin ilon aihe oli ehkä kuitenkin kasvattajaryhmämme sijoittuminen isossa kehässä. Kahden ihmisen kanssa neljän koiran esittäminen ei ole maailman helpointa eikä se varmasti näytä ainakaan liikkeessä yhtä hyvältä kuin neljän esittäjän kanssa, mutta kappas, BIS4-sija lohkesi kumminkin! :o) Jee!

 

Pitkän näyttelypäivän jälkeen maistui PPPP eli pizza, pihvi, punaviini ja pepsi. :o) Koirille maistui lähinnä uni, mutta tosi reippaita tyyppejä olivat kaikki. Seuraavana yönä uni tuli paremmin ja pidemmässä jaksossa pul….lasillisen punaviiniä ansiosta ja jaksoi herätä aikaisemmin uuteen pitkään päivään.

 

Aamulla seitsemän aikaan pakattiinkin auto täyteen koiraa ja tavaraa, käytiin aamupalalla ja suunnattiin kohti näytelmiä. Olipa aika luksusta olla melkein ensimmäisenä paikalla, saada auto lähelle pääovea ja vallattua iiiiiiso oma tila ihan kehän vierestä, joka myöhemmin muuttui myös ryhmäkehäksi. Toki myöhemmin saimme naapureita, mutta tekomukavuuskaan ei häirinnyt kun meidän viisikko kuittasi jälleen melkeinpä kaikki palkinnot. :o)

 

Ehdimme jopa käymään päivän päätteeksi kaikissa ryhmäkehissä (parit, kasvattaja, FCI 8 ja juniorit), mutta käteen näistä jäi ”vain” BIS2- sija kasvattajissa. Kotimatkalle lähti siis kaksi lasipyttyä ja olivat ne ainakin vielä kotimaan päässä satamassa klo. 23 ehjiä, toivottavasti siitäkin eteenpäin. :o)

 

Oli aika rankka reissu (en suosittele laittamaan itselle työvuoroa klo. 7-15 maanantai-aamulle tuollaisen reissun jälkeen…), mutta todella mukava kokemus. Olen jo pidemmän aikaa halunnut mennä ulkomaille näyttelyihin ja kyllähän tuo Viro jo lasketaan ulkomaaksi, eikö? ;o) Ja vielä kun reissu toi tullessaan myös menestystä, niin mikäs sen mukavampaa. Kiitos Kaisille reissun järjestelyistä ja meidän mukaan ottamisesta, vaikka ensin meinasinkin jänistää muihin menoihin!

 

Seuraavat kuvat (c) Riitta Viitala.