Aikaa on taas kulunut hurrrjaasssti viime kerrasta. Rambo on nakuillut varsin ansiokkaasti ja sai heti trimmipesusta vesihännän. Sitä paranneltiin sitten muutama päivä kunnes oltiin taas vedossa. Metsiä on juostu läpi ahkerasti ja tokoa treenattu säännöllisesti. Yksin treenatessa edes ohi kulkeva villistyttö ei saanut Ramboa liikkumaan paikaltaan, mutta mutta... Paikallaoloharjoitukset tyttöystävän kanssa olivat hieman fiasko; kun tyttöystävä vinkui, Rambon oli pakko mennä heti tarkistamaan onko kaikki ok. Uusi yritys ja vinkumisen kieltäminen ei-sanalla tyttöystävän omistajan puolesta johti Rambon luoksetuloon. Ja taas uusiksi... Lopulta se pysyi vaadittavan ajan, mutta takaisin palatessa istui perusasentoon ennen käskyä. Damn! Melkein. Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta vaan.

Olemme myös käyneet uimassa ja kyllä, Rambo on todellakin uinut ihan kunnolla, molskimatta ja ilman lelun houkutusta. Äiti meinasi jo ihan säikähtää, että mahtaako se vielä takaisin uida, niin pitkälle lähti. Mutta reippaasti tuli. Olisi sille tullut suuri hätä, jos me rannalta olisimme jonnekin lähteneet.

Rambon silmä alkoi myös muutama päivä sitten rähmiä ikävästi ja lääkärireissuhan siitä tuli. Diagnoosina rakkulainen sidekalvontulehdus ja kuukauden silmätipat. No, onneksi ei sen pahempaa.

Tässä piakkoin olisi tarkoitus käydä tapaamassa meidän mahdollisen, tulevan hauvavauvan emää. Jänskättää... Ja elokuussa Rambo pääsee sisarusten kanssa terveystutkimuksiin, jotta saadaan tieto olisiko siitä itsestään isäksi ehkä jossain vaiheessa... :o)