Meillä on tässä parin viime viikon aikana yritetty koputtaa puuta niin, että kädet on verillä. Kyllä, nyt se on päässyt tuhoamisen makuun. RoooOOOOmmmEEEEooOOOOOO!

Kaikki alkoi siitä kun yhden työpäivän aikana olohuoneen jalkalistan nurkkaa oli syöty. Ei hätää, ne saa vaihdettua.

Pari päivää siitä oli seinän alanurkka maistunut ja "kas, tämä lasikuitutapettihan lähtee maaleineen kaikkineen irti kun tästä vaan vetää!". Ja sitten irti revityt palaset piti luonnollisesti levittää ympäri kämppää vielä pienempinä palasina. Kas näin:

Ei hätää, kun vaan vedän mattoveitsellä tuota seinän reunaa pitkin vanhan lasikuidun pois, laitan uuden tilalle ja maalaan kun ko. maaliakin on vielä jäljellä niin hop, kuin uusi tuo pieni seinänpätkä.

Pari päivää tästä, projektia oli jatkettu. Nyt lasikuitutapettia oli syöty puoliympyrän muotoinen pala jo olohuoneen jättiseinästäkin... Enää ei selvitä siis vain pienen seinänpätkän korjaamisella, vaan puolet olohuoneesta pitää laittaa seinän osalta uusiksi.

Noh, eikä tässä vielä kaikki! Tänään lähdimme Rambon kanssa tokokokeeseen ja laitoin Romeon kylppäriin portin taakse. Puuportin taakse. Kyllästin portin hiuslakalla ja ristin sormet. Kun tulimme takaisin, Romeo oli meitä vastassa eteisessä... Portista puuttuu yksi pinna ja siitä menee kivasti yksi pieni perropoika läpi. Huomista työpäivää varten pitää kehittää jotain ihmeviritystä...

Että näin. Onneksi se ei sentään yksin ollessaan hauku. VIELÄ.