....kun lauantaina suuntasimme kannattamaan erään ala-asteen viidennen luokan järjestää match showta. Todella harmi kun hienot käsin tehdyt kyltit ilmoittautumiselle, rokotustodistusten katsomiselle yms. valuivat vesisateen johdosta kaikissa hienoissa väreissään maahan...

Paikalla oli kaatosateesta huolimatta ehkä n. 50 koiraa, Rambon luokassa n. 25 ja Romeon luokassa huimat neljä... Vaikka vesikoiran turkki sateesta tykkäsikin, eivät ne näyttäneet kovin edustavilta turkki lintassa ja silmille valuneena. Kehäkokemusta olimme kuitenkin vain hakemassa.

Romeo sai punaisen nauhan paristaan, joka oli iso, pelottava eikä osannut käyttäytyä. Punaisten pentujen "loppukehässä" Romeo sai sitten parikseen upean 6-kuisen bracco italianon. Kehässä nauratti kun se seistä tökötti komeana ja Romeo vähän vähemmän komeana tukka silmillä ja puolta pienempänä kuin yleensä. Olimme siis punaisten toinen. Palkinnot olivat hienot; pieni pokaali, koiran makkaraa ja 3 kg ruokasäkki sekä itsetehty kunniakirja, joka harmiksemme kärsi myös sateesta...

Rambo käyttäytyi kehässä oikein mallikelpoisesti. Tuomaritädin sadetakki ei haitannut; Rambo antoi katsoa päätä pitkäänkin ja jossain välissä ihan aavistuksen yritti pistää pallejaan piiloon maan rakoon, mutta nakin voimalla nousi pyrstökin pikapikaa taas ryhtiin ja täti sai tutkia loputkin kropasta. Rambo pokkasi punaisen nauhan. Punaisten loppukehässä ei saatu enää mitään; vimpan päälle föönatut kessut ja spanielit, jotka tuotiin 3 sekuntia ennen kehää autosta ulos luonnollisesti jyräsivät kaksi tuntia sateessa seisseen vesikoiran. :o)

Mutta mukava reissu ja oli kiva kannattaa hyvää asiaa, nimittäin lasten leirikoulureissua. Lapset tykkäsivät kauheasti meidän pojista ja koko ajan joku pörräsi silittämässä. Kehän laidallakin oli aina joku huutamassa meille kannustushuutoja... :o) Mutta pojat tykkäsivät. Rambokin intoutui oikein työntämään takamustaan taputeltavaksi ja valssasi takajaloilla kun sattui rapsutuksia saamaan. Kumpaakaan piskiä ei ahdistanut pienen, tupaten täynnä olevan katoksen alla sateen pitäminen vieraiden lasten ja joka puolelta kurottelevien käsien seassa. Ottivat homman tosi lungisti ja makoilivatkin välillä missä mahtuivat. Kokoaikainen edustaminen kuitenkin väsytti pojat niin hyvin, että kupsahtivat jo autoon päästyään...

Tänään sitten ennen töihin lähtöä teimme pitkän lenkin pitkin rantaa. Loppulenkistä läähättävät piskit saivat sydämen heltymään ja päästin ne vapaaksi rantaan. Voi sitä riemua kun Rambo porhalsi täysillä veteen ja uimaan. Romeo tyytyi alkuun tekemään vain huimia hyökkäyksiä kohti aaltoja ja sitten huiman kaarroksen pitkin rantaa ja taas kohti aaltoja. Jossain vaiheessa se kuitenkin unohti jännityksen ja kun Rambo sinkosi kepin perään, sinkosi Romeo Rambon perään. Ja kyllä, se ui vallan hienosti! :o)

Kotona pesin molemmat näyttelyitä ja punkkiaineen laittoa varten. Sinne ne jäivät kuivumaan ja herkuista nauttimaan kun minä saan nauttia täällä töissä... :os