Rambon patti poistettiin siis perjantaina. Kävelimme heti aamusta klinikalle ja Rambo sai nukutteen. Pääsimme kaksin takahuoneeseen odottelemaan, että Rambo nukahtaisi. Oli muuten ikävä tilanne... Heti sitä alkoi miettiä, että mitä jos tämä olisikin se viimeinen kerta. Ja alkoi itkettää. Kyllä tulee olemaan kova paikka tuo luopuminen, kun tuokin tilanne niin herkisti. Istuin penkillä ja Rambo makoili jaloissani viltin päällä. Silittelin sen päätä. Pian se alkoi nuokkua ja nukahti. Kyyneleet vain valuivat pitkin poskiani.. Noloa. Yritin kovasti keskittyä radiosta tuleviin olympialaisiin, että ei olisi ihan naama turvoksissa kun lääkäri tulisi. Sainkin itseni kuosiin ja katsoimme vielä lääkärin kanssa paikan ja puhuimme milloin voisin tulla poitsun hakemaan. Sitten viimeinen taputus päähän ja äkkiä pois kun taas alkoivat kyyneleet tunkea pintaan.

Seisoskelin jonkun aikaa eläinlääkärin pihalla ja tuulettelin kasvoja. Kauheita ajatuksia pyöri päässä. Sitten ohitseni kulki äiti pienen lapsen kanssa. Lapsi istui rattaissa ja kohdallani hymyili leveästi ja heippasi. Minua alkoi hymyilyttää ja heippasin takaisin. Sitten lähdin shoppailemaan viimeisiä tarpeita etelän matkaani varten.

Pari tuntia kului ja lääkäri oli luvannut soittaa kun saisi tulla hakemaan, mutta menin paikan päälle jo ennen soittoa. Tietysti. Rambo alkoikin olla valmis. Hoitaja talutti sen aulaan. Poitsu jaksoi vähän heilauttaa häntää ja painaa pään syliin ja sitten lysähti matolle makaamaan. Ja taas meinasin alkaa pillittää. Huoh. Maksoin laskumme ja lastasin hoippuvan kakaran takapenkille kun olin värvännyt meille kyydin kotiin. Autosta kotiin poitsu oli pakko kantaa. Ei jaksanut kävellä. Eteisessä lösähti maahan. Olin pedannut sille pedin olohuoneeseen ja kannoin sen sinne. Uni tuli heti. Asettauduin pedin viereen Ramboa silittelemään.

Muutaman tunnin päästä se alkoi osoittaa muitakin elonmerkkejä kuin asennon vaihtoa. Se käveli hoippuvin askelin sohvan luo ja nostin sen viereeni. Siihen se nukahti taas. Tunnin levon jälkeen lähdimme käymään pikapissalla. Kävely oli jo helpompaa ja jaksoi se vähän pistää vastaankin kun aloin vaihtaa kulkusuuntaa kun vastassa oli toinen koira. Kotona taas lepoa ja itse pakkasin. Rambo lähti vanhemmilleni kun minulla oli viikonloppureissu Poriin edessä. Tällä hetkellä poitsu onkin mökillä ja nauttii olostaan siellä etelän reissuni ajan. Oli aika haikea heipata se kun lähdimme kohti Poria kaverin kanssa. Tuli haliessa taas itku. Ei nähtäisi kuitenkaan 1,5 viikkoon. Rambo jäi kuitenkin hyviin käsiin haavansa kanssa. Reipas se on ollut eikä ole yrittänyt raapia haavaa. Saa jopa pitää kaunista punaista huivia päällään. :o)

Eli siis minulla edessä huomenna lento Portugaliin ja Rambo mökkeilee. About viikon päästä nähdään taas. Onpahan taas jotain mitä odottaa nyt kun etelän lomankin odotus on jo ohi. :o)