Mentiin työpäivän jälkeisestä väsymyksestä huolimatta match showhun 20.5 Koneen kentälle. Ja hyvä, että mentiin, koska Rambo oli sinisten ykkönen ja Best In Show 6. :o) Wau! Ensin parinamme oli englanninsetteri, joka voitti meidät. Sen tyyppiset koirat pärjäävät kyllä aina noissa mätsäreissä... Tuomari kyllä kehui meitä erittäin tasaväkiseksi pariksi, mutta setteri kuitenkin liikkuu todella tyylikkäästi ja ylväästi, jonka vuoksi se sai punaisen nauhan. Tuomari kuitenkin kehoitti meitä tulemaan vielä ryhmään... Ryhmässä pesimmekin labradorit, noutajat ja muut ja olimme ykkösiä. Jee! Best In Show kehässä meidät sijoitettiin kuudenneksi kahdeksasta koirasta. Oli kyllä niin voittaja olo kun emme noissa mätsäreissä ennen niin olla pärjätty; käyty vain harrastamassa.

Rambo ja voittosaalis. Heh, saimme oikein ROP- ruusukkeen kun siihen keskelle liimattu koriste putosi jo alkumetreillä. :o)

Myös 21.5 oli match show, jossa ei sen kummemmin menestytty. Saatiin kyllä punainen nauha, mutta ryhmässä pudottiin. Tuomarin kohtaaminen oli kyllä loistava; ei tarvinnut pitää toista jalkaa Rambon etutassujen takana vaan sain seisottaa sitä ihan irti itsestäni ja sehän seisoi. Ihanaa edistystä naisten kanssa, mutta ne miehet... Niiden kohtaamisessa tarvitaan vielä treeniä; paljon.

23.5 lähdimme ystäväni Kaisan kanssa Nuuksioon kävelylle ja Rambo luonnollisesti mukana. Kolme tuntia vietettiin siellä käppäillen, jonka aikana Rambo ehti mm. juuttua lammen rantamutaan kiinni. Oli ihanaa kuljettaa sitä hyvältä tuoksuvaa hauvaa sitten bussissa kotiin. :o) Ilma oli mitä loistavin ja Rambo otti kaiken ilon irti vapaana juoksemisesta ja kulki varmaan kaksinkertaisen matkan meihin verrattuna kun juoksi ensin edelle ja palasi taas luokse ja taas edelle ja takaisin. Mutta kivaa oli; kiitos Kaisalle seurasta!

27.5 oli taas näyttelykoulutusta. Tämä kerta oli vähän tehokkaampi; oli pätevämpi ohjaaja paikalla. Ohjelmassa oli erilaisia juoksuharjoituksia, mm. ympyrää ryhmässä, pareittain edestakaisin, pujottelua, kolmiota ja edestakaisin yksin. Kopelointikin oli parempi. Ohjaaja tuli normaalisti pystyssä ja Rambo kesti sen kohtalaisen hyvin. Noissa treeneissä se ihmeellisesti tättähääräilee kauheasti kun taas mätsäreissä ja näyttelyissä se on paljon rauhalisempi. Uusi ohjaaja otti treenia myös mittaamisen kanssa. Mitta oli kuitenkin kauhea yhdistelmä kahdesta rautatangosta ja Ramboahan pelotti. Ensi kerralla ehkä paremmin. Viimeksi näyttelyssä kun pelkäsin, että nyt Rambo lähtee kun se mitataan, se käyttäytyi tosi hyvin. Seisoi vaan eikä yhtään hötkyillyt. Tuomarin mitta olikin kyllä hieman sievempi versio...