Eilen oltiin taas Rambon kanssa tokoilemassa, vaikka flunssaisena ja päänsärkyisenä olisi varmaan ollut hyvä jättää väliin...

"No niin, tänään ohjelmassa siis liikkeestä seisomista. Tehän voisitte tulla tähän ensin niin nähtäisi miltä sen suorituksen tulisi oikeasti näyttää. Minä voin toimia liikkeenohjaajana." *What?! Me vai?!* -Suoritus meni ilman palkkaa ihan hyvin.- "Ja sitten voitaisi katsoa missä vaiheessa te muut olette."

Vähän tylsää, että ohjaaja on saanut siitä päähänsä, että olemme täysin kisavalmiita, kun sanoin yrittäväni saada Rambon johonkin kevään kisaan. No siis toisaalta aika ymmärrettävää, että ymmärtää asian niin, mutta.... Ähhhh. Olemme muiden kurssilaisten silmätikkuja. *Noikin luulee olevansa jotain....* Kun lopuksi vielä otin hyppyä Rambon kanssa ohjaajan katsellessa, koko huone hiljeni ja kaikki tuijottivat. Oikein ärsyttää. Muutenkin mitä tahansa teemme ja jos Rambo ei 100% hyvin onnistu, tuntuu, että toiset nauravat partaansa... Ja me kun oikeasti haluttaisi olla kaikkien kavereita eikä "ne, joiden kanssa ei voi edes puhua kun ne on niin ...... ".

No niin, se siitä vuodatuksesta. Tähän päivään. Rambolla oli tänään rokotuspäivä ja otin lisäksi aamulla Romeolta ex tempore pissanäytteen mukaan, jotta voisivat ottaa sen viljelyyn. Se on niin jännä kun saattaa puolen tunnin pikapissatuksella pissata ison alkupissan jälkeen neljä-viisikin kertaa ja mä en vaan jaksa enkä vielä halua uskoa, että se jo merkkailisi. Otin myös Romeon mukaan punnitukseen.

Rambo painoi 22 kg ja Romeo kohta 5 kk painoi 13,2 kg. Ja ainakaan pikatestissä ei pissassa ollut mitään tulehdusviitteitä. Soitamme huomenna tarkemmat tulokset.

Pelkäsin vähän, että miten mahtaa reissaaminen kahden koiran kanssa julkisilla sujua, mutta sain taas olla tosi ylpeä. Rambokin, vaikka se olisi meillä kotona miten pöllö vaan vieraita kohtaan, hyväksyy bussissa sen, että seistään täysin vieraiden ihmisten keskellä ja ne saattavat ohi mennen vähän silittää ja jutella ja katsoa päin. Se on niin hyvä ominaisuus, vaikka välillä taas joku pitääkin esim. rapussa haukkua. Eläinlääkärissäkin pojat menivät heti vieraan, viiksekkään miehen luo. Romeohan nyt kiipesi jo syliin asti, mutta Rambokin kävi hienosti häntää heiluttaen haistamassa miestä ja antoi koskea. Sitten tosin piti haukahtaa kun mies olikin laskun maksun aikana noussut ylös ja käveli meitä kohti...

Olo oli kaamea ja kuumeinen, mutta kävimme silti lääkärin jälkeen vielä vuokraamassa leffan ja lataamassa matkakortin. Pojat odottivat ne kaksi pientä hetkeä kiltisti sidottuina. Ainakaan haukuntaa ei kuulunut kummallakaan kerralla. Fiksuna, sairaana ihmisenä päätin vielä sitten kävellä kotiin sen pari kilometriä. Matkalla kuljimme koulun ohi ja lapsilla sattui juuri olemaan välitunti. Käytin tilaisuutta hyväksenä ja pyysin aidan vieressä koiria ihastelevia tyttöjä paijaamaan Romeota. Ja siellä se oli, varmaan seitsemän lapsen keskellä töpö väpättäen ja keppi suussa. Se ottaa kyllä uudet tilanteet tosi kivasti. Rambokin pääsi haistamaan lapsia ja antoi koskea kun tulivat kohti alhaalta päin, ei päältä. Häntä heilui eikä haukkunut. Sillä on oikein hyvä luonne, vaikka Elina Tan-Hietalahti sanoisi mitä. Piste.

Lopuksi vielä pari otosta lenkiltä Vuosaaren jätemäeltä Pian ja Mollyn seurassa.