En ole rasisti. En ainakaan ole ollut. Nyt taidan olla. Mutta aloitamme alusta...

Kävimme Romeon kanssa viime hetken näyttelyreeneissä Munkkiniemessä. Kauhulla odotin menomatkaa perjantain töistälähtijöiden ruuhkassa, mutta vaikka aika sumpussa saatiin kulkeakin, selvisimme hengissä perille. Joskin akateemisesti myöhässä rikkoutuneen ja raiteet tukkivan ratikan takia...

Noh, reenit itsessään meni ihan jees. Kyllä se Romeo osaa jos vaan emäntä osaa. Saatiin mm. hyviä seisotusvinkkejä. Ja pääsinpä sekoilemaan kahden pennun ohjaksiinkin... Ei oo muuten ihan helppo nakki. Varsinkin kun saa juostessaan väistellä pahimpia vesilammikoita, jäälaattoja ja mutavelliä, kunnes tajuaa istuvansa siinä mutavellissä. ;o)

Reenien jälkeen saivat pienet ja isot piskit juosta ympyrää mahtavan tuoksuisessa kevätmaassa möyrien. Oli muuten sekä koira että emäntä kainaloita myöten mudassa sen jälkeen...

Kotimatkamme alkoi ihan hyvin; kanssamatkustajatkaan eivät ratikassa valittaneet hajuhaitoista... :o) Sitten vaihdoimme metroon. Pari pysäkinväliä meni ihan jees, mutta sitten alkoi tapahtua. Olen oikeasti tosi tarkka siitä, että julkisissa koira ei ole kenenkään tiellä ja se pitää kuononsa erossa ihmisten housuista ja tavaroista; ihan vaan välttääkseni konfliktit ei niin-koiraystävällisten ihmisten kanssa...

Istumme siis kaikessa rauhassa metron "takapenkin" nurkassa, Romeo jalkojeni välissä. Metroon astuu kuusi tummaihoista tyttöä ja kaksi vanhempaa, vaaleaihoista ulkomaalaista naista. Tytöt valloittavat kaikki paikat ympäriltämme, mutta viereemme tai eteemme ei kukaan tule istumaan. Naureskellaan vaan ja yritetään saada kaveria istumaan siihen... Noh, toinen vanhemmista naisista sitten istuu viereeni; hyvä kun saan kassini pelastettua alta.

Yksi tummista tytöistä käy kiivasta keskustelua toisen vaalean naisen kanssa; puhutaan likaisuudesta, koraanista, muslimina olemisesta ja vaatteiden pesemisestä 7 kertaa ja osoitellaan meitä, tai siis Romeota. Lyhyesti sanottuna siis tumma tyttö vakuutti olevansa kunnon muslimi ja lukevansa ja tottelevansa koraania ja jos koira sattuu koskemaan, pitää vaatteet pestä 7 kertaa, jotta niitä voisi vielä käyttää. Vanhempi nainen vähätteli tytön stressaamista ja osoitteli sanoen, että "se on kiltti koira" yms.

Keskustelu sitten tarttui muuhunkin porukkaan ja jossain vaiheessa meitä tuijotettiin ja osoiteltiin vähän joka suunnasta ja ainakin sana likainen (ja tässä nyt ei tarkoitettu kyllä tuota oikeasti likaista pientä poikaa vaan "sisäisesti" likaista... :o) ) vilahteli vieraan kielen seassa. Jossain vaiheessa mulla sitten napsahti ja seuraava keskustelu käytiin (M=minä, T=tyttö):

M: Hei, jos teillä on noin suuri ongelma tästä niin tiesittekö, että voitte valita merkkien mukaan sellaisen vaunun, jossa koiria ei saa kuljettaa?!
T: Vittu luulet sä, että mulla on aikaa lukea jotain kylttejä?!
M: Vittu ei ees tarvii YRITTÄÄ lukea mitään kylttiä, kun voi ihan vaan KATSOA kuvasta!
T: ..........................................!!

Tämän jälkeen keskustelusta ei enää saanutkaan selvää; ainakaan tällä kielitaidolla, ja tyydyin katselemaan maisemia. Keskustelu jatkui sitten koko loppumatkan tyttöjen keskuudessa (omalla kielellä tietysti) ja kaikilla oli kauhean hauskaa. Paitsi minulla, jolta savu nousi korvista, mutta periaatteesta en aikonut vaihtaa paikkaa. *En ole rasisti, en ole rasisti, en ole rasisti....* Luojan kiitos Itäkeskuksessa saimme taas rauhan maahan ja ystävällisiä sympatiakommentteja viereisiltä nuorilta, joiden mielestä "koirat ovat maailman ihanin asia!".

Kotiin päästyämme kävimme yhteissuihkussa Romeon kanssa ja pesimme mudat pois. Rauhoitin hermojani kupillisella teetä ja pakkasin huomisen näyttelyn tavarat kassiin. Kohta on poikien iltapissatuksen aika ja sen jälkeen kupsahdan petiin... Nyt tapaukselle voi jo nauraa, mutta silloin ei kyllä yhtän naurattanut. Noh, jännityksen täyteisiä unia kaikille! Huomenna sitten näyttelyraportti.