Tänään oli "esikatselu" Romeon torstain tokokoetta ajatellen. Olen jotenkin ollut niin kamalan jännittynyt tulevasta, että ajattelin tämän joko rauhoittavan tai kaatavan totaalisesti maahan ja jättäytymään pois kisoista. Noh, nyt olemme kuitenkin torstaina menossa kokeeseen. Sen verran sain rohkaisua tänään. Otin siis koko kokeen ihan "kokeenomaisesti" enkä palkannut kuin vasta kehän ulkopuolella.

Luoksepäästävyys: 10 (nousi kyllä seisomaan)

Paikalla makaaminen: 9 (vasta toisella käskyllä maahan)

Seuraaminen kytkettynä: 9 (edisti ja kontakti putosi välillä)

Seuraaminen taluttimetta: 9 (sama)

Maahanmeno: 9 (annoin kuulemma runsaasti vartaloapuja kun kurkkasin olan yli menikö se varmasti maahan, mutta olen päättänyt ottaa siitä vaikka miinusta, kunhan vaan olen varma, että meni; kaksoiskäskyllä voi kuitenkin vielä hätätilassa pelastaa joitakin pisteitä)

Luoksetulo: 9,5 (istui hieman vinoon eteen)

Seisominen: 0 (täydellinen liikkeestä istuminen, taas... Pitäisi kai sanoa käsky kirkkaammalla äänellä ja hieman voimakkaammin)

Estehyppy: 9 (istui sivulle liikkeenohjaajan sanasta "Käsky!")

Kokonaisvaikutus: 9 ("Hyvin tekeväisen oloinen koira ja liikkeet tosi valmiin oloisia, pientä hiomista vaille vaan. Hyvä." *Että päivässä sitten hiomaan....* :oD)

Yht. 164,5 p. ja 1. tulos

Eli ehkä mä selviän hengissä torstaistakin... Paikalla makuun ajan olin kyllä niin sydän kurkussa hakkaamassa, että! Mutta hengittelin syvään ja pikku hiljaa kroppa rentoutui ja yksilösuorituksen aikana olin jo ihan hyvillä fiiliksillä. Siitä olen iloinen, että vaikka joku menisi koetilanteessa pieleen, en mielestäni näytä sitä koiralle vaan kehun samaan tahtiin kuin onnistumisistakin. Kai sitä pitäisi vaan enemmän käydä näissä tokoissakin ja saada niitä onnistumisen tunteita, kun agilityssä kisatilanteessa en jännitä enää yhtään näin paljon, mutta ehkä se johtuu muutamista saavutetuista superfiiliksistä kisoissa. Aikaisemmat kisakatastrofitkin kyllä saattavat osaltaan aiheuttaa paniikkia tokon suhteen.... Miten siitä voi enää toipua kun tapahtuu jotain sellaista, mitä et missään nimessä ollut odottanut tai uskonut edes olevan mahdollista? Ja mistäköhän sitä saisi niitä superfiiliksiä tähän tokoonkin?