Huh hei, elossa ollaan, vaikka blogi ei olekaan pihahtanut vähään aikaan. Ollaan oikeastaan vaan treenattu agilityä ja lenkkeilty. Viikkoihin on myös mahtunut työskentelyä match showssa, agilityn alkeisryhmän kouluttamista, työskentelyä Koiranpäivä tapahtumassa agilityyn ohjaten ja sitä näytöksen omaisesti esitellen Romeon kanssa. Niin ja olen mä vissiin vähän töissäkin käynyt… ;o)

 

Mutta sitten tärkeimpään kuulumiseen. Pätkäistiin kolmen kuukauden kisatauko agilityssä eilen Kirkkonummen kisoissa. Molemmille pojille oli kaksi rataa, hyppäri ja agirata. Rambo starttasi ensin ja veti molemmilta radoilta virheettömät suoritukset, mutta hyppäriltä tuli yliaikaa 0,50 sekuntia ja agiradalta 4,28 sekuntia. Kepit meillä vaatisivat nopeustreeniä, kun se hidastaa aina loppua kohden… Muuten olen ratoihin oikein tyytyväinen. Hyppärikin oli aika kieputusta. Näillä yliaika nollilla sijoituimme toiseksi ja neljänneksi eli saatiin sentään jotain kotiin viemistäkin.

 

Sitten starttasi Romeo ensimmäiset kolmosten kisansa. Ensimmäisenä oli agirata, jossa sössin KAHDESTI kepeille viennin. Lähestyttiin keppien oikealta puolelta, joka tuntuu olevan mulle henkisesti se vaikeampi puoli, tai siis se puoli, jolla en luota koiraan tarpeeksi. Kun sitten menin sinne sitä nenästä viemään ja härkkimään, niin se meni väärään väliin, KAHDESTI. Tou, tyhmä ohjaaja! Muuten rata oli ihan sika hyvä! Koira toimi mahtavasti ja pärjäsimme juuri niillä ohjauskuvioilla, jotka olin suunnitellut. Loppusuorana puomi-hyppy-hyppy ja juoksin täysiä loppuun tehden persjätön puomin jälkeen suoristaakseni linjan hypyille, Romeo jäi hienosti kontaktille ja lähti käskystä hypyille. Ihan parasta. Lopullinen tulos rv 10 + av 2,51 = 12,51 (sija 13.), kun kepeillä sössiminen vei aikaa… Mutta TOSI hyvä fiilis oli! Ei ne radat nyt niin avaruusmatematiikkaa vaadikaan. ;o)

 

Hyppyrata oli seuraavana ja oli ihan tosi kiva rata. Keppien sössimistä jännitin, kun ne vieläpä mentiin samalta puolelta kuin agiradallakin… Mutta tutustumisessa jo treenasin homman niin, etten mene sinne tökkimään vaan annan hakea itse. Ja sehän sujui ihan mahtavasti! Koko rata oli tosi sujuva, kunnes loppukieputuksissa tajusin, että tässähän tehdään hyvää tulosta enkä keskittynyt törkkäämään Romeota tarpeeksi vahvasti takaakiertoon ja se hyppäsi toiseksi viimeisen hypyn väärästä suunnasta. En edes osannut harmistua, kun muuten rata oli ollut niin hieno. :o)

 

Sää oli kisapaikalla muuten todella tuulinen ja sateen uhka oli koko ajan päällä. Pisaroita tosin alkoi tulla vasta, kun me teimme jo lähtöä kotiin. Välillä tuuli teki temppujaan esteille, ja pahimmillaan taisi 5-6 hyppyä kaatua kesken yhden koirakon suorituksen. Rambonkin hyppyradalla kaatui muutama hyppy ja kun lähetin koiran putkeen, yhtä estettä vielä korjattiin ja putken ajan mietin ”mitä teen, mitä teen”, mutta ohjasin sitten koiran vain siivekkeiden välistä ja se oli niin ihana, kun hyppäsi kuin rima olisi ollut tapissaan. ;o)

 

Pääsin myös loistamaan alkoholistien ylimpänä ystävänä, kun rataan tutustumisen aikana huomasin erään naisen silittelevän Romeota ja tuomari Saviojan kehoittamassa naista pysymään koirasta vähän kauempana. Lopetin tutustumisenkin vähän aiemmin, kun huomasin naisen olevan ihan umpitunnelissa (ja naamasta näki ettei ole ensimmäinen kerta). Vein koiran pois ja mumisin jotain vastaukseksi, kun nainen ylisti Romeon ihanuutta ja härkki koiran luona. Jea, tänx. Radan jälkeen juoksimme suoraan kentän laidalle jättämälleni lelulle ja aloin palkata koiraa. Ja eikö tämä nainen ryntää jostain taas härkkimään koiraa, joka repii lelua, ja huutaa ”Voi se oli hienoa, mahtavaa!”. Mulla paloi käämi ja huusin sille jotain siihen suuntaan, että ”pysy nyt *piip* poissa koiran luota!”. Nainen tulee ja tulee vaan iholle ja huudan vähän lisää. Kun sitten kaikkien kilpailijoiden ja työntekijöiden huomio on saatu, nainen tajuaa lähteä. ARGGHHH.

 

Mutta ”Kolmosten Kynnys” on ylitetty ja nyt vaan tehokasta treeniä ja lisää kisoja sitten enemmän, kun näyttelyt on näytelty ja turkki saatu pois! :oD