Pyörähdettiin eilen mätsärissä Rambon ja kamu-Kodan kanssa. Ilma oli upea ja koirien arvostelua riitti pitkälle pimeän tuloon asti. Meidän saavutukseksemme jäi sininen nauha, eikä sijoitusta ryhmässä. Tuomari ei selvästikään arvostanut vesikoiramaisen arvokasta tapaa pakittaa ja yrittää hypellä sivuun tuomarin tieltä... :o) Mutta hauskaa oli! Etenkin kun pojat kävivät päästämässä pahimmat höyryt ulos ennen kehää pellolla.

"Leikitään!" Kovan juoksukilpailun jälkeen molempien johtaessa vuorotellen, siirryttiin maapainiin.

"Ja ensin estejuoksua!"

"Räyh! Kyllä mä sulle estejuoksut näytän!"

"Ai tollaset? On mullakin!"

"Heh, no niinpä onkin!" Pepsodent!

Alkaa jo väsyä ja toiselta on pääkin ehtinyt kadota matkan varrelle...

Ja vähänkö vesi maistuu!

Kun pääsimme yhteensä neljän tunnin reissun jälkeen kotiin, siellä odotti vieraileva tähtemme Imatralta. Poikaystävän isän sekarotuinen 7-vuotias uros tuli pariksi päiväksi hoitoon. Ihan mukavaa sinänsä, mutta kun vanhempi herra ei oikein siedä meidän penskan ratkiriemukasta asennetta koko ajan ja tuppaa murisemaan Rambon pois läheltään... Ja voisin sanoa, että hieman haastavaa ulkoilla kahden koiran kanssa, joista toinen haluaisi kuollakseen leikkiä toisen kanssa ja toinen ei kuollakseenkaan halua olla missään tekemisissä toisen kanssa. Huh... Saati sitten kun tulee koiria vastaan. Rambo haluaisi moikata ja saakin, mutta vieras ei pääse moikkaamaan, koska uroksille se haastaa riitaa ja nartut se omii, jolloin lähellä kuitenkin pörräävä Rambo saisi tukkapöllyä. Kotonakin meillä on kämppä jaettu kahtia... Että olisipa kiva, jos olisi kaksi koiraa, jotka eivät tule toimeen keskenään. Loppuu 55 neliön kämppä äkkiä kesken... Noh, pari päivää nyt tietty menee vaikka päällä seisten! ;o)

Rusko the seropi