Viikonloppu ennen näyttelyreissuja vietettiin jälleen vesikoiraleirillä Västankvarnissa. Parikymmentä ihmistä ja reilu parikymmentä koiraa elelivät taas sulassa sovussa viikonlopun verran ja kivaa tekemistä riitti. Ohjelmassa oli agilityä Timo Rannikon opastuksella, johon yllätyksekseni päästiinkin molempien poikien kanssa. Jee! Lisäksi askarreltiin Ullan opastuksella naruleluja tennispallolla ja ilman. Hienoja tuli ja koirat ovat tykänneet! Kotiinkin otin matonkuteita jemmaan niin voi sitten vaikka talven pimeinä tunteina niitä värkkäillä lisää... Maailmallekin näitä lähti mm. alla kuvissa esiintyvälle poitsulle. ;o) Valokuvia en ottanut, kun mukana oli niin monta oikeasti hyvän kameran omaavaa ja heidän tuotoksia ihailemalla on päässyt pitkälle.

Juhannus oli tänä vuonna vapaa, viime vuodet olen ollut töissä. Siihen päätettiinkin siis panostaa ja lähdimme kokoonapanolla 11 aikuista ja 5 koiraa vuokramökille Mikkelin lähelle. Hulppea, lammen rannalla oleva, uudehko mökki täytti toiveet täydellisesti ja nautimme pitkästä viikolopusta täysin siemauksin.

Tällä kokoonpanolla saavuimme mökille ensimmäisinä.

Meitä seurasi tämä otus. Hassua kyllä siitä on vain nukkumiskuvia, vaikka se oli kyllä paljon myös hereillä. Siitä on todisteena reiät housunlahkeissa ja naarmut käsissä. Se myös jaksoi haastaa aikuisten laumaa portin takana, mutta rauhoittui kummasti, kun estettä ei aina ollutkaan välissä... ;o) Harmi, kun yhtään aikuisten hymyilykuvaa ei tullut ikuistettua. Niitä välillä kovasti nauratti tämän pennun hyörinä... ;o)

"Reilukerho kokoontuu joo." Kokonaisvaltaisen yleisen kaaoksen välttämiseksi aikuisten lauma vietti välillä aikaa meidän makuuhuoneessa "portin" takana.

Mutta sai sitä sentään välillä menossa mukanakin pyöriä.

Ja Romeon krooninen halipula sai avitusta monesta kainalosta ja sylistä...

Ja tää koisas. Taas...

Kotimatka sujui hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Nukahtamisia nähtiin jos jonkinlaisiin asentoihin. Yllä varmaan paras niistä...

Tämä juhannus jäi muistoihin ehdottomana parhaimmuutena! Ruokaa, juomaa, pelejä ja leikkejä oli riittävästi, saunominen ja uiminen upeaa ja päiväuniakin ehti jokainen tahollaan ottaa tarvitsemansa määrän. ;o)  Toivomus olisikin ottaa uusiksi ensi vuonna, kun kokoonpanostamme huolimatta meidät toivotettiin tervetulleeksi mökille uudelleenkin. Saattaa kyllä johtua siitä, että tapana on ollut jättää paikat parempaan kuntoon kuin mitä ne tullessamme ovat olleet. Koirarajoituksia täytyy tosin ehkä ensi vuonna harkita, kun yksi pieni poika ei varmaan ole enää niin pieni 65-kiloinen poika ja koko laumalle voisi tila käydä turhan ahtaaksi. Mutta sen näkee sitten ja sopu tietty sijaa antaa! :oD