Jaksoin kuin jaksoinkin työpäivän jälkeen rynnätä kotiin, napata koirat ja pari lihapullaa mukaan takaisin kohti keskustaa. Iltapäivän ruuhkassa matkustimme kolmin varsin siististi ja muita häiritsemättä. Pojat saivat osakseen ulkonäön sekä tottelevaisuuden ihailua. Yksi rouva ei ollut uskoa poikien ikää kun ne istuivat niin sievästi ja rauhassa rinnakkain AIVAN tupaten täynnä olevassa ratikassa.

Mätsäri pidettiin tutulla ja turvallisella, joskin vessattomalla, Koneen kentällä. (Vessa on tällaiselle hätäpissaajalle hyvin tärkeä asia...) Jokaisessa luokassa oli vähän reilu parikymmentä koiraa.

Rambo meni ensimmäisenä kehään ja paksu, vanha, huonosti kävelevä ja aurinkolasipäinen mies oli sille liikaa. Herra tuomari yritti hyvin vaikean näköisesti päästä kumartumaan kohti ja silloin laittoi Rambo pakin päälle ja herra tuomari oli sitä mieltä, että ei uskalla koskea. Näytin sitten itse hampaat ja tuomari kopeloi muuten koiran itse. Vaikka Rambo jännää paljonkin, kuten tänään, kun päästä päästään ohi, tilanne helpottuu ja se rentoutuu. Mutta vaikka tämä on jonkun mielestä selittelyä, olen ihan sitä mieltä, että näiden tuomareiden lähestymistyyli ja asenne kun olisi koiraystävällinen ja reipas, Rambolla ei olisi mitään ongelmaa kopeloinnin kanssa. Ja se on oikeasti jo nähty. Mm. Toijalan ryhmänäyttelyssä tuomarina ollut ronski, vanhempi mies tuli reippaasti vaan koiran luo ja teki mitä piti. Ja Rambo seisoi kuin tatti. Ja eräs naistuomari lähestyi kaikki arvioitavat koirat kyljen luota sivellen, katse kohti maata ja kenelläkään ei ollut sen kanssa ongelmaa! Rambokin jopa heilutti häntää. Niin.

Noh, sininenhän siitä tuli. Sitten kehään meni Romeo ja nipin napin se jäi toiseksi parilleen eli pokkasi myös sinisen nauhan. Romeon miestuomari oli oikein mukava ja asiantunteva, vaikka ei suoranaisesti rotua tuntenut. Kyseli kuitenkin asiallisesti ja antoi hyvää ja oikeudenmukaista palautetta.

Romeon kehästä tukka putkella suoraan Rambon sinisten kehään, ei sijoitusta. Sitten taas Rambo puuhun kiinni ja Romeon kanssa pentujen sinisten kehään. Sielläpä sitten pitkällisen miettimisen jälkeen sijoitti tuomari Romeon sinisten pentujen ykköseksi. Jäimme siis vielä odottamaan jatkokilpailua. Tässä mätsärissä valittiinkin BIS-koirat erikseen kaikkien luokkien sinisten ykkösistä ja punaisten ykkösistä. Näistä neljän luokan sinisten voittajista Romeo oli sitten vielä BIS3.

Ja kotiin tuli kannettavaksi yhteensä 5,5 kg nappulaa, lelu, pokaali, kaksi ruusuketta ja dentastixejä.

"Jaa mää voitin jotain vai?!"

Kotimatka sujui täyteen tungetulla repulla vähän vaivalloisesti ja hitaasti. Mutta koirat koisahtivat heti kotiin päästyämme ja ruuat syötyään. Kohta herätän ne, käymme ulkona ja suuntaan ansaituille yöunille. Herännyt tänään klo. 5.30 viiden ja puolen tunnin unien jälkeen ja ei vaan jaksa jännätä Suomen kohtaloa USAa vastaan... Tsemppiä vaan Leijonat!