VAROITUS! KUVAMÄÄRÄ SAATTAA AIHEUTTAA KYLLÄÄNTYMISTÄ! Kaikki kuvat (c) Pia Seppänen.

Eräänä heinäkuun alun viikonloppuna starttasi Ryhmärämä viettämään viikonloppua perjantaista maanantaihin pienelle, punaiselle tuvalle. Tarkoituksena oli saada tauko arjen kiireisiin ja maisemiin, syödä ja juoda kaloreihin katsomatta sekä juosta, uida, leikkiä, hassutella ja ehkä vähän jäljestää.

Menossa mukana olivat:

Mr Velmu "Hessu Hopo" Seppänen

Ms Molly "Viisasten Kivi" Seppänen

Mr Rambo "Paikallispoliisi" Salo

Mr Romeo "Töttöröö" Salo

Ilma oli koko viikonlopun jokseenkin lämmin; mittarista mitattiin näinkin huimia lukemia...

Mutta silti meidän jengi jaksoi peuhata pihalla, polskia järvessä ja ihmiset jopa saunoa iltaisin, vaikka se päivän jälkeen vähän erikoiselta ehkä tuntuikin. Kovin pitkiä kävelylenkkejä ei tehty vaan lähinnä hilluttiin omilla huudeilla. Tällaisina hetkinä sitä myös osaa arvostaa pientä, punaista tupaa ja sen ilmalämpöpumppua, jonka saa säädettyä 16 asteeseen.

Kaikki mahduttiin pieneen, punaiseen tupaan oikein sopuisasti.

Jopa näin sopuisasti.

Ryhmärämä - suunta tämä!

Mitä muuta voi neljä koiraa ja kaksi ihmistä tehdä melkein 40 asteen lämpötilassa kuin uida!

Rambo harjoittelee vedestä lentoon nousua.

"Tässä tulee hirmuinen Mollyyy...."

Tää pien poika vasta treenaili vetten saloja ja aina välillä alkoi märkyys ahistaaaaa ja piti saada pili pintaan. ;o) Vaikka kyllä se taitavasti paikallispoliisin ohjauksella kävi myös laiturin alla.... Huh.

"BANZAIIIII!!!!!"

"Onx tukka hyvin? Ota kuva just nyt kun toi pisara tippuu!"

"Ai mikä muikku? Siis täh?"

Kun muut jo lähtivät rannalle, Rambo löysi jotain kivaa pohjasta...

"Ai, joko mennään?"

Dam di dam di dam...

Samaisella pulahtelupaikalla oli näinkin hienoa illan tullen.

Sunnuntaina ajoimme (tai koirat ajoivat...) lauantaina vedetyt verijäljet ja siitäkin piti saada joku todiste. Jälkien pituudesta ei ole hajua, mutta kaksi kulmaa niissä oli ja sen verran vedettiin mitä kantti kesti, kun pitkissä housuissa, kumisaappaissa, fleecessä ja hatussa hyttysparvien keskellä vielä illan 27 asteen lämpötilassa jälkiä vedimme.

Rambolla oli selkeästi parempi visio siitä, mitä metsässä oikein oltiin tekemässä ja aina kun se lakkasi säikkymästä metsän rapinoita ja tuijottelemasta kaukaisuuteen esim. haavoittuneen norsun tai muun sellaisen pelossa, se veti jäljen vallan pätevästi ja tarkasti loppuun asti.

Romeon motivaatio tai taju siitä, mitä tehtiin, oli aavistuksen heikompi. Se keksi itselleen paljon parempaa sijaistoimintaa ja söi ruohoa ja merkkaili mustikanvarpuja. Mutta kun sitä ohjasi kärsivällisesti (kiitos Pia...) niin kyllä sekin töitä teki. Ja pienen hermolevon jälkeen jaksoin jopa itse ohjata sen loppusuoralle ja sen se vetikin sitten todella hienosti, tarkasti ja vauhdikkaasti. Lopun juustopalkalla saattoi olla vaikutusta, who knows... Mutta oli kiva pitkästä aikaa koittaa ja jos sitä vain treenata jaksaisi niin miksi ei ainakin Rambosta voisi suurta jälkikoiraa saada. ;o)

Rankka työ vaatii rankat huvit.

Ja mitä olisi loma ilman poseerausta.

Kotimatkalla oli kauhean väsyneitä koiria. Outoa.

Ja jottei ihan tylsäksi kävisi niin loppuun vielä pari koiratonta kuvaa.

Kiitos Pia ja koirat tästä tauosta lomapätkien välissä. Lyhyt, mutta ytimekäs irtiotto arjesta on aina paikallaan ja tekee NIIIIIN hyvää.