...ihka ensimmäinen oma koirani. Muuten on tullut koirien kanssa puuhattua jos jonkinlaista. Innostuin koirista erään venäjänvinttikoirakennelin kautta. Sieltä opin penskana koirien kanssa yleistä olemista, ulkoilua ja leikkimistä. Vanhempana kävin ruokkimassa laumaa ja ulkoilutin koiria ystäväni kanssa. Myös pentuja tuli hoidettua ja auteltua kasvattajaa näyttelykäynneillä.

Yhteys kenneliin kuitenkin hiipui pikkuhiljaa ja siitä siirryin auttamaan erästä dalmatialaiskasvattajaa ensimmäisen pentueensa hoidossa. Kävin ruokkimassa pentuja, siistimässä niiden aluetta ja ulkoiluttamassa emää, kun kasvattaja oli töissä. Näiden kohokohtien lisäksi olen ulkoiluttanut useiden naapureiden koiria lapsena/teininä lähinnä. Sitten kävikin niin, että hankin itselleni kanin. Kaniharrastus vei mennessään ja koirat jäivät.

Kuitenkin vuoden 2006 loppupuolella, aloin tosissani tutkia mahdollisuutta hankkia koira. Olin suunnitellut muuttoa poikaystävän luo Helsinkiin, joka olisi myös loistava tilaisuus ottaa pentu. Olin myös koko ikäni halunnut omaa koiraa. Rodun valinta oli helppo; koira, josta ei lähde karvaa ja josta on moneen. Turkki on helppohoitoinen ja kooltaan koira sopii hyvin myös matkustamiseen mukaan. Se on oppivainen ja iloinen ja omistautuu perheelleen. Olin myös tutustunut rotuun tuttaviemme kahden vesikoiran kautta. Vesikoirat Ry:n pentuvälityksen kautta olin yhteydessä muutamiin kasvattajiin ja Espoosta Pirjon luota löytyi sitten Rambo. Muutaman päivän mietin vielä ja odotin erään toisen pentueen syntymistä, koska haaveilin aluksi mustasta pennusta. Tähän toiseen pentueeseen syntyi mustia vauvoja, mutta en voinut unohtaa pikkuisen Rambon tassuja ja tuhinaa kun se oli nukkunut sylissäni käydessämme katsomassa pentuja. Valinta oli siis tehty ja 30.3.2007 Rambo kotiutui. Rambon virallinen nimi on Alfie, mutta siitä tuli kompromissin kautta Rambo. Itse olisin halunnut vauvasta Leevin, mutta poikaystävä oli sitä mieltä, että hän ei kyllä sitä Leeviksi kutsuisi. Sitten ilmaan lensi ehdotus Rambosta ja näin jälkikäteen ajateltuna, eihän tuo edes näytä Leeviltä... :o)

Rambo on rento. Vaikka se on luonteeltaan varautunut vieraita kohtaan, on sen kanssa helppo lähteä minne vaan. Se kulkee rennosti ruuhkabussissa, pistää maate metrossa, matkustaa täydessä junassa pienessä jalkatilassa ja tarvittaessa sulloutuu makaamaan autossa pelkääjän jalkatilaan. Se ei hermostu, kun lähestytään tuttuja treenipaikkoja tai uutta kisapaikkaa; saattaa tosin haukahtaa muutaman kerran, jos lajikumppaneita tai liikenteenohjaajia ihan auton vieressä pöyrii. Se painelee väkijoukossa ihmisten seassa kuin kotonaan, kunnes joku kiinnittää siihen erityistä huomiota ja se testaa lähestyjän pokkaa haukahtamalla. Jos lähestyjä ei ole moksiskaan, ei yleensä Rambokaan ole. Kisapaikoilla se tekee itsenäisesti tuttavuutta vieraisiin ihmisiin ja odottelee rennosti omaa vuoroaan, ei turhia hermoile tai stressaa.

Rambo on kultapoju. Se tulee kainaloon ja lohduttaa, kun on suru. Mitä tahansa tapahtuu sohvalla istumisesta ruuan laittoon, on Rambo aina lähettyvillä lepäilemässä ja heti valmiina lähtöön jos jotain tapahtuu. Kun illalla mennään nukkumaan, se petaa itselleen paikan joko omaan koiranpetiinsä sängyn viereen tai lattialle pää sängyn alla. Jos tulee vieraita kylään, se istuu mukana lattialla ringissä ja mielellään osallistuu peliin... Siitä saa hyvän kaverin, kun sen oppii tuntemaan, mutta usein ensimmäiset kerrat se katselee vieraita kulmiensa alta hieman kauempaa ja murahtelee turhille liikkeille tai hötkyilyille. Vahtihaukkuja.

Rambo on aina iloinen. Se tulee työpäivän jälkeen lelu suussa vastaan, se hauskuuttaa itseään pehmolelujen kanssa selällään maaten ja lelua tassuissa pyöritellen. Se on aina valmis silittelyyn, leikkiin ja ottaa tutut ihmiset vastaan sellaisella positiivisella energialla, että siitä tulee itsekin iloiseksi. Se saattaa maata repo rankana lattialla ja kun alat sille jutella, alkaa häntä heilua ja kohta se jo pomppaa ylös lelua hakemaan.

Rambo on ahne. Se on yleensä aina mukana keittiössä ja varmasti seisoo takanasi jos kuulee jääkaapin aukeavan. Se ei paljon annettua juustonpalaa maistele ja treeneissä söisi sormetkin kunhan vaan verilettua saa. Ruoka sille on aina maistunut hyvin. Muutamat naapuruston juoksunartut pistivät pään sekaisin murrosiässä ja ruoka ei pariin päivään maistunut, mutta siinäpä ne kerrat sitten olivatkin.

Rambo on iloinen tekijä. Se treenaa ilolla niin kauan kun palkka on hyvää ja minä en näytä mitään hermostumisen merkkejä. Se kyllä näkee naamasta ja aistii jos minä en ollut johonkin tyytyväinen ja saattaa alkaa tekemään asioita vähemmän innokkaasti ja varovaisemmin. Se stressaa jos minä stressaan. Joten aina kun otsasuoni alkaa pullottaa, vien sen yleensä tauolle ennen kuin alan räyhäämään. Siitä tulee vaan turhaan paha mieli molemmille. Se kun on kovin herkkä kaikille komentamisille ja äänen korotuksille; on heti sitä mieltä, että "sori, en tarkoittanut, anteeksi, oon tässä vaan ihan hissuksiin ja katselen kattoon" ja tuijottelee seinään. Mutta kun se onnistuu tekemisessään, se suorastaan pursuaa iloa ja hyvää fiilistä, juoksee lelun kanssa ympäri kenttää ja ilottelee. Se odottelee seinässä omaa vuoroaan hissukseen maaten, mutta kun sen hakee, alkaa häntä ja koko kroppa heilua, ja se haukahtelee ja örisee mielihyväänsä. Naksuttelua Rambo rakastaa. Se tarjoaa sitä ja tätä ja tuota, ja kun oikea toiminto löytyy, oikein kuulee kun herneet lyövät yhteen ja se yleensä tosi nopeasti hoksaa asiat, koska luonnollisesti silloin sitä namia tulee kuin automaatista.

Rambo on älyttömän rakas. Vaikka sen kanssa on monet itkutkin itketty, kun näyttelyissä tuomaria on pitänyt jännätä ja naapurit haukkua pataluhaksi, ovikellolle pauhataan ja välillä "iholle" tunkeminen rassaa, on se silti vaan niin Rambo. Se ensimmäinen ja oikea. Kaikki Rambolle asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, mutta muutamat yllätykselliset tavoitteet saavutettu, joten emme turhaan enää sen kanssa harrastusrintamalla stressaa. Tehdään niitä asioita, joissa molemmilla on hauskaa ja saadaan aikaan onnistumisen tunteita. Tärkein virka sillä on kuitenkin rakkaana lemmikkinä sohvalla kainalossa, kun ulkona sataa kaatamalla vettä, kynttilät palaa sisällä ja iltalenkki on jo tehty!