Lähdimme sunnuntaiaamuna Romeon ja veljeni kanssa kohti Lietoa ja isovanhempia sekä serkkuja. Fiksu emäntä antoi ennen pitkää automatkaa pennulle ison aamuruuan ja nehän tulivat sitten oman huovan päälle reilun puolen tunnin ajon jälkeen. Hölmö minä. Noh, loppu matka meni hyvin. Ensin kävimme moikkaamassa isovanhempia.



Romeo sai oman paikan kylppäristä, jonne hän myös hienosti kävi paperille tekemässä yhdet pissat.



Eteisen peilissä asunut kaveri ei millään tullut leikkimään... Vaikka kuinka tassulla koitti töniäkin sitä. :o)



Onneksi painikaveri löytyi sitten ihmisväestä....

Seuraavaksi oli ohjelmassa serkuilla vierailu ja ihastuttavan Bella-neidin kohtaaminen. Punainen irlanninsetteri Bella oli vaan sitä mieltä, että ainakin metrin turvaväli pitää olla tuollaiseen hurjaan petoon.



Bellan luut ja peti kuitenkin kelpasivat Romeolle. Kun ei kerran leikkikaveria saanut...



Yöksi lähdimmekin sitten oikein hienosti hotelliin. Emännällä sattui olemaan yksi ilmainen yöpyminen ja koko konkkaronkka suuntasi sinne.



Reissun pojat väsyneinä... "Ai mitä? Minä sängyssä vai? Hah, kunhan kuvittelet omiasi..."



Hotellin sängyllä oli tilaa rentoutua. Hmm...mikä jalka lähtee mistäkin....



Uni tuli äkkiä. Tulihan päivän aikana:
- matkustettua autossa yhteensä varmaan kolme tuntia
- tavattua ja pussattua varmaan ainakin 20 vierasta ihmistä
- tutustuttua kolmeen uuteen asuntoon
- yritettyä tehdä tuttavuutta kovin vastahakoiseen neitikoiraan

Hotellissakin yö meni hienosti. Yhdet pissat tuli, mutta nekin paperille. Mutta olipa hankalaa koittaa tehdä tarpeita kadulle kaupungilla. Huomasi kyllä, että Romeo oli melkein ihan hädissään, että "nyt on hätä ja tähänkö se pitää tehdä?!". Aurajoen rannassa oli kuitenkin kiva käydä aamuhommat tekemässä. Että ei meistä olisi kaupungissa eläjiksi. Piste. Ei emännästä eikä koirista.

Kävimme myös joululahjaostoksilla ja Romeo varasti taas kaiken huomion. Kaikki myyjistä asiakkaisiin ja lapsista aikuisiin moikkasivat pennun ja Romeo pusutteli. Todella yllättävää oli, että A: tosi moni tunnisti rodun vesikoiraksi ja B: kukaan ei kommentoinut kovaan ääneen pennun töpöhäntäisyyttä.

Kaupungilla käynnin jälkeen Romeo suoritti check outin ja lähdimme taas mummin ja vaarin luo. Hetki siellä ja taas hauskuuttamaan Bella-neitiä. Kun serkut oli heipattu ja hyvät joulut toivotettu, suuntasimme vielä mummin ja vaarin kanssa tuttavien huoltoasemalle syömään. Ja koska tuttuja ollaan, myös Romeo pääsi salaa mukaan herkuttelemaan...



Hän oli kyllä hyvin pieni ja huomaamaton kun nukahti heti oman huopansa sisään muiden syödessä.

Sitten alkoi kotimatka, joka sujui hieman kiireellä kun Rambo odotti jo kovasti pääsyä vuoden viimeisiin agilitytreeneihin. Olimme noin puolituntia myöhässä, mutta mukaan ehdittiin. Otettiin alkuun puomia ja A:ta sekä kontakteja. Meinasin ettei Rambo menisi puomia, mutta hitsiläinen, ensimmäisen, hieman hitaamman ja varovaisemman kerran jälkeen poika suhasi puomia tuhatta ja sataa eikä remmin toinen pää meinannut pysyä mukana. Kontaktitkin olivat niin vauhdikkaita, että pylly meinasi puomilta pudota kun pysähdyttiin. Että jee! Kyllä nekin meiltä kohta hoituu... Sitten joskus onkin vielä pelottava keinu, josta toivottavasti joskus kolmen vuoden päästä päästään yli. :o)

Meillä oli myös joulukisa, jossa oli kaikennäköistä kääntämistä ja valssaamista yms. Ensin kokeiltiin rata kolmessa osassa ja sitten kisa. Kaikki meni niin nappiin että! Kisassa kaikki viisi osallistujaa tekivät viisi virhepistettä, mutta kukapas teki nopeimman ajan... Kröhm. Rambo. Kurssin blondi veti niin hienosti! Kyllä saa mamma olla ylpeä.... Ehkä sitä kilpailulisenssiä täytyy harkita. Jos vaikka ihan vaan varmuuden vuoksi...