…tänään erään koirakoulun möllitokokisoissa. Tai enemmänkin tilaisuus oli harjoittelutilanne, mutta pisteitä sai ja kolme parasta palkinnotkin. Romeo osallistui kahteen luokkaan, ensimmäisenä oli helpotetut ALO-liikkeet ja liikkeiden välissä sai palkata ja toisena ALO-liikkeet ja liikkeiden välissä ei saanut palkata. Noh, ekan luokan aikana en edes sitten tajunnut palkita namilla välissä, silittelin vaan. Jep.

Näin meillä sitten meni ensimmäisessä luokassa:
 
Luoksepäästävyys: 10 (ollaan varmaan kaikki 5 kertaa harjoiteltu, mutta Romeo istui hienosti sivulla)
 
Paikalla makaaminen ½ minuuttia: 10 (putkeen meni, tai siis maahan)
 
Seuraaminen kytkettynä: 9 (pysähdyksissä perusasennot vinot, kun kyttäsi josko oikeassa kädessä vaikka olisi palkkaa)
 
Maahanmeno: 10 (tää on meillä niiiin hyvä, uskallan myöntää)
 
Luoksetulo: 10 (istuu eteen tosi makeesti, kun on oikeassa vireessä, välillä jopa nokka kiusallisen syvällä mun haaroissa…)
 
Seisominen: 0 (täydellinen liikkeestä istuminen, jota on harjoiteltu tasan nolla kertaa)
 
Estehyppy seuraamisesta: 9 (lopun perusasento vino)
 
Kokonaisvaikutus: 9 (”Mukavaa yhteistyötä. Koira vaan on liikkeiden välissä vähän kuin lentoon lähdössä. Ja kiinnittäkää huomiota perusasentoon ja siinä pysymiseen.”)
 
Yhteensä 135/160 p. ja 3/5 sijoitus.
 
Romeo teki todella kivasti hommia, mutta liikkeiden välissä oli oikeasti aika…hämmentävä. Tai no, piippaili ja tepsutteli, mitä tekee mm. agilitytreeneissäkin hyvin usein kun kentällä vaan kuljeksitaan. Ja miksi ihmeessä en palkannut liikkeiden välissä vaikka olisi saanut? Tulipahan todistettua, että tekee hommia hyvin ilman välipalkkaakin. Kehänauhan ulkopuolella lensi sitten pallo.
 
Toisessa luokassa oli havaittavissa jo pientä hiipumista:
 
Luoksepäästävyys: 9,5 (nousi seisomaan)
 
Paikalla makaaminen 1 minuutti: 8,5 (nousi istumaan vasta toisesta käskystä)
 
Seuraaminen kytkettynä: 8 (taasen perusasennot vinot pysähdyksissä ja käännöksissä vähän jäi)
 
Seuraaminen taluttimetta: 8 (sama homma…)
 
Maahanmeno: 10 (en haluaisi toistaa itseäni, mutta…. :oD)
 
Luoksetulo: 10 (tähän riitti vielä virtaa ja tekemisen meininkiä)
 
Seisominen: 5 (armosta vitonen, toisella käskyllä ja ehkä vähän myös kädellä avittamisella seisoi)
 
Estehyppy: 9 (hyvä hyppy, mutta ennakoi istumisen)
 
Kokonaisvaikutus: 9 (”Nyt on jo moottorit vähän rauhoittuneet, ettei lentää tarvitse, mutta vaikutti selkeästi myös tekemiseen. Hyvä pari olette kuitenkin ja koira tekee innokkaasti ja tarkasti, kun motivaatio riittää.”)
 
Yhteensä 170/200, 1.tulos ja 2/8. Sievästi kakkospallilla kahden dobermannin välissä. Jeah. :o)
 
Näiden perusteella treenaamme lisää:
 
-         Perusasennossa olemista eli vaan ollaan paikoillaan ja istutaan vieressä rauhassa. ”Kokeessa” tuppasi lähtemään itsekseen pois viereltä jos sivulletulon ja liikkeen alkamisen välissä oli liikaa aikaa.
-         Luoksepäästävyyttä eli kun täti tai setä taputtaa päähän, pitää istua, ei saa mennä vastaan.
-         Liikkeestä seisomista. Sitä ollaankin otettu oikeasti liian vähän. Mun moka.
-         Seuraamisen pysähdyksiä.
-         Valmis-sanan tms. käyttöä ennen varsinaista liikettä. Nyt en uskaltanut kuin nyökätä, kun en ollutkaan ihan varma mitä Romeo siitä ”ylimääräisestä” sanasta tuumaisi.
-         Kentällä rauhallista kuljeksimista tekemättä mitään ja palkkaa tulee.
 
Kaiken kaikkiaan mukava kokemus. Alun kaikkien koirien luo pyrkimisen jälkeen Romeo osasi ottaa rennosti ja selkeästi väsyi tuohusta, koska kun odoteltiin toisen luokan valmistumista, se jo makaili ihan hipihiljaa, kun muuten jaksoi aina silloin tällöin edes piippailla. Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun tehtiin liikkeet käskytettynä… Tuhma minä, mutta ei ole oikein ollut kunnon mahdollisuutta tätä harjoitella aiemmin. Mutta eipähän tuo liikkeenohjaajan sanomisiin sitten reagoinut. Hyvä hyvä…
 
Mutta kyllä sitä huomaa miten tuollainen kokeenomainen tilanne vaikuttaa itseenkin. Jännittää ja hermostuttaa. Ääni tärisee ja kaikkea liikkeenohjaajan sanomaa pitää käsitellä paljon ennen kuin se menee perille. Esim. seuraamisessa, ”täyskäännös ja liike seis” vaatii jo aika pitkän prosessin… :oD Muutenkin ilmassa oli vähän sekoilua. Mm. toisella kerralla kun jätin koiran luoksetuloa varten, käskytin Istu!, vaikka aina käskytän Odota!. Hetkeksi tuli sellainen tyhjä olo, mutta en onneksi toistanut käskyä vaan jätin koiran hetken miettimisen jälkeen. Onneksi pysyi. Hyvää treeniä molemmille siis. Ja toinen suorituskerta oli jo paljon rauhallisempi omalta puoleltani. Näin ollen voisin melkein luvata mennä kisoihin toukokuussa, kun siellä näytti hyviä vaihtoehtoja olevan ihan kivasti.