Pitkä päivä takana erikoisnäyttelyssä. Ei pitänyt tänne enää mitään tänään kirjoittaa, mutta kirjoitanpa nyt näköjään kuitenkin... :o)

Wau, paikalla oli yht. 100 perroa, 9 pentua, 42 urosta ja 49 narttua. Toki muutama puuttui, mutta PALJON kuitenkin. En jaksa kaivaa luetteloa laskeakseni todellisen määrän... Romeo käyttäytyi kivasti, ei juurikaan piippaillut, pöhissyt muille uroille tms. Liikkui kehässä kivasti ja jaksoi pitkän päivän. Kyllä se sitten flirttaili koko kropallaan yllin kyllin (sorry Zia.... ;o) ) ja seisoi välillä vähän miten sattuu. Heti kun sitä alkoi asettelemaan ja enää takajalat piti laittaa, jo se könötti etupäällä taaksepäin. Ei niinkun kiinnostanut tippaakaan. Mukana ollut nyrkkiin mahtuva pentulelu hieman avitti ryhtiä, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Kasvattajaryhmässä seisominen oli enää haamu aamuisestakaan ja nakkia sai työntää sieraimeen asti koko ajan jos halusi jotain ryhtiä nähdä. Mutta olihan se pitkä päivä ja päivän tulokseen olemme kuitenkin oikein tyytyväisiä.

Junnuluokassa uroksia oli yht. 16 ja ERIn saaneita yht. 9 (kaivoin sitten kuitenkin sen luettelon esiin... ;o) ). Romeo sijoittui luokassaan kolmanneksi ja Osmo-veikka neljänneksi. Jee, perhe rules! PU-kehässä ei yllättäen tullut enää mitään. Ei haitannut kun seura oli mitä oli. :o) Tulos miellytti. Voitto veli vetäisi EHn, mutta siihenkin saa olla todella tyytyväinen noin suuressa koiramäärässä ja kovassa kilpailussa. Mila-sisko veti Dee-pennuista pisimmän korren voittamalla oman luokkansa ja ollen lopulta PN3 varasertillä höystettynä. Ihan mahtavaa! Onnea! Tuomari kävi vielä erikseen kehumassa siskoplikkaa. On se sievä. :o)

Kasvattaluokkamme sijoittui kolmesta luokasta ykköseksi ja päästiin vielä isoon kehään, jossa Deet ja se Ceekin ylsivät BIS2 sijalle. Jippii! Onnea Kaisi ja kiitos aivan mahtavan ihanasta koirasta. Vaikka se tänään könöttikin. :oD Ja siis siitähän pitää tosiaan vain ja ainoastaan syyttää kasvattajaa. :oD No juu, tämä loppu oli hassuttelua jos joku ei ymmärtänyt... Väsyttää... Täytyy koittaa ensi viikolla kaivaa, josko jostain löytyisi kuvia kun innokkaita kuvaajia oli paikalla paljon. Mun posket ainakin loistavat kuin tomaatit joka kuvassa. Oli aika lämmin.... :o)

Rambokin oli mukana turistina ja pääsi antamaan uudet kilpparinäytteet. Viimeksi kokeet otettu tasan tarkkaan vuosi sitten ja silloin kaikki oli ok. Nyt kaikki voi sitten olla toisin, kuten monen tutunkin koiran kohdalla on käynyt... Ikävä kyllä. Tuloksia nyt sitten jännätään ensi viikolla. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tästä lisää myöhemmin.

Mutta ihana päivä, vaikka pitkä olikin. Ihania koiria ja ihania ihmisiä. Paijailla sai sydämensä kyllyydestä. Oli mukava nähdä tuttuja ja solmia uusia tuttavuuksia. Ties mitä ne poikivatkaan joskus tulevaisuudessa.... ;o)