Romeo on jo oppinut:

- olemaan vinkumatta/kitisemättä/narisematta ........ kun se nukkuu.
- istumaan ........ kun se ei tavoittele hyppimällä namia kädestäni.
- päästämään irti käskystä ........ jos kielletyn asian kanssa karkuun juoksemiseen ei ole mahdollisuutta.
- kävelemään nätisti hihnassa ......... kun se on ensin saanut ainakin tunnin painaa metsässä vapaana Rambon kanssa.

No okei, ehkä hieman kärjistettyä. :o) Hieno mies siitä tulee ja osaa oikeasti jo hyviä ja fiksuja juttuja. Kuten:

- istuen odottaa ja katsoa silmiin kunnes saa luvan alkaa syödä.
- istua eteisessä ulkoilun jälkeen odottaen minun riisuutumistani ja hänen mahdollista kuivaustaan kunnes kuulee vapaa-käskyn.
- päästää irti käskystä 98 % kielletyistä asioista ennen niiden nielemistä.
- osaa kävellä sivulla Rambon vieressä ohitustilanteissa.
- osaa rauhoittua portin taakse omaan rauhaansa kylpyhuoneeseen kun lähden töihin/siivoan/vietän hetken kahden Rambon kanssa yms.
- kun valot sammuu ja minä menen nukkumaan, kömpii Romeo toiseen makuuhuoneen kahdesta koiranpedistä ja alkaa nukkumaan. (!!) Ihan loistavaa varsinkin kun tulee kotiin iltavuorosta klo. 23.45 pintaan ja haluaa lenkityksen jälkeen vaan nukkumaan eikä kuunnella a) luun syöntiääniä b) vinkulelun vingutusta c) armotonta nahistelua ja Rambon päälle hyökkimistä.

Mutta tosiaan, Tie tottelevaisuusvalioksi on alkanut kun päästiin ko. kirjan makuun joulupukin ansiosta. Hyviä juttuja siinä on ja ollaan jo pikku hiljaa alettu ottaa liikkeille pohjaa rakentavia harjoituksia, kuten (luonnollisesti) katsekontaktia ja eteen istumista/"lähelläoloharjoitusta". Rambolla varsinkin juuri luoksetulossa tuo eteen istuminen jää kovin väljäksi niin jospa Romeon kanssa petrattaisi se heti alkuunsa oikein tiiviiksi ja hienoksi. :o)