Paljon ollaan poikien kanssa tehty, mutta mitään ei kirjoitettu. Olemme mm:

- käyneet ostoksilla Romeon kanssa ja matkustaneet julkisilla

Romeo herätti kovasti ihastusta ostoskeskuksessa ja yksi vanha mieskin jäi oikein pitkäksi aikaa meitä jututtamaan ja Romeota silittelemään. Eräs mummu sitten ohikulkiessaan kovaan ääneen kommentoi, että "Höh, eihän tänne saisi edes tuoda koiria!", johon pappa kommentoi, että "Ei tänne kyllä tuollaisia juoruämmiäkään saisi päästää!". Huvittava tilanne....

- käyneet Romeon kanssa pentutreffeillä treffaamassa sisaruksia, paikalla oli 4/5 pennusta

Meininki oli hurja ja kamera ei pysynyt mukana kun neljä vilperttiä pörräsivät pitkin Haagaa tunnin verran. Paikalta puuttui vain hännällinen poitsu, joka muutti hieman etelää kauemmas. Yhden kuvan kehtaan julkaista. Siinä nyt näkyy suurin piirtein kaikki jotenkin paikallaan... Selvää niistä ei kyllä saa. Oli kiva treffata sisaruksia, toivottavasti pian uudestaan!

- pukeneet Romeolle takin päälle kurjimmilla säillä

Meillä on naapurissa asuvalta ystävältä lainassa hänen entisten maltankoiriensa takki. Romeo ei kyllä arvosta takkiaan ihan kauheasti, mutta kyllä se on liikkumista märällä ilmalla helpottanut, kun tämä vesikoira tuntuu olevan sitä mieltä, ettei sateella oikein voisi kävellä. Ainakaan asfaltilla... Nyt takki alkaa kyllä olla jo vähän liian pieni... Mutta meno on onneksi parantunut. Enää ei tarvitse märälläkään säällä maanitella toista liikkumaan. :o)

- treenanneet Rambon kanssa tokoa

Olemme ottaneet Rambon kanssa kahden keskisiä lenkkihetkiä kun Romeo on nukkunut. Olemme tehneet pitkän lenkin ja treenanneet aina sopivan kohdan sattuessa tokoa. Seuraamista, luoksetuloa ja lyhyttä paikallaoloa. Tässä säässä makaaminen maassa lyhyessä turkissa ei ole tarpeeksi houkuttelevaa koko pitkään paikallaoloon...

- käyneet Rambon kanssa agilitytreeneissä pitkästä aikaa 

Olimme maanantaina muutaman viikon tauon jälkeen agilitytreeneissä. Ja Rambo oli taas ihan intopiukeena. Se tekee myös tokojuttuja paljon paremmin agikentällä omaa vuoroa odotellessa kuin missään muualla... Hmm... Otettiin neljän hypyn sarjaa ja koiran kääntämistä siinä välissä yhden esteen takaisin ja taas esteet loppuun. Sitten koitettiin hyppy, rengas, putki, hyppy, hyppy ja takaisin putki, rengas, hyppy. Tuplahypyllä koira vedettiin esteiden välistä ja työnnettiin toisen yli. Mulla on kyllä jo alkuaan sellanen asenne, että eisevarmaantotakyllämee, kun tehdään jotain haastavampaa, enkä edes panosta hommaan ekalla kerralla. Sitten kun se menikin, mulla meni pasmat ihan sekaisin ja piti aloittaa alusta. Kaikesta kuitenkin selvittiin, esteet ylitettiin oikein ja meillä oli hauskaa. Vähän turhauttavaa on kyllä kun tietää, että meillä menee aina kaikista koirakoista eniten aikaa hommien suorittamiseen... Ja toiset odottaa. Mutta ei pitäisi välittää, vaan rauhassa ja rennosti tehdä. Ja luottaa Ramboon. Se kyllä huomaa minusta jos en usko sen selviävän jostain eikä sitten varmasti enää edes yritä.

Lisenssin hankkimista pitäisi myös miettiä, ottaako harrastaja- vai kilpailulisenssin. Olen kyllä vahvasti sen harrastajan puolella... Ei meistä vielä, ainakaan virallisiin, kisoihin olisi ensi vuonna. Ja jos nyt huimasti kehitytään tässä niin voihan sen sitten muuttaa kilpailuun. Ei meillä niin kiire ole vielä kisatakaan. Ehditään me. Rambokin täyttää tammikuussa vasta kaksi. Mutta viimeistään 2010 sitten virallisiinkin. :o)